Intro:
onneni lähti ja minut jätti mollejani soittamaan
itkin mut puoliksi onnellisena oon
kitarani sain laulamaan
jostain syystä kauneimmin
se soi suruissaan
se auttaa pahat jutut unohtamaan
ja hyvät muistamaan
refrain:
minä olin ehkä yksinäinen
mut en yksin ollut milloinkaan
aina oli mulla kaverina
mun vanha akustinen kitara
ei koristeltu ole ruusuilla
tieni minunkaan
mut silti kuljen ystäväni avulla
aurinko kadulla
refrain
olen vielä perheetön mies
enkä tästä enää nuorene
kun tulee olo melankolinen
taas ystävääni tarvitsen
refrain (2x)
http://www.janiwickholm.fi/
