JÄTKÄN HUMPPA
Korkealla kunnahalla hongat huminoi,
kirves paukkaa, puuta haukkaa pokasaha soi.
Jätkät siellä päänsä hiellä leivän saada voi,
mut huilatessaan unelmoi.
Hei hoi, sä jätkän oma kulta
oi, joi sun lempesi on tulta.
Voi, voi, jos suukon saan mä sulta,
ai, ai, sen kuumeen miehen loi.
Huhtikuussa virransuussa jätkät tekee näin,
puut hän uittaa tilit kuittaa aina eeltäpäin.
Lauantaina kääntää aina paidan nurinpäin.
kun kylille käy viheltäin.
Hei hoi...
Jätkän tyttö syömmein syttö. Sorjin päällä maan
syksyn tullen kai jo sulle kihlat ostetaan.
Sitten näitä meidän häitä viikko tanssitaan
Ja kuorossa näin lauletaan.
Hei hoi...
