Kaukaa, mastot esiin uivat takaa usvan niinkuin maasta menneisyyden.
Kaukaa, kajuutasta soitto kaikuu, tuuli kantaa tanne sävelen.
Kaukaa, uivat laivat valkolaivat maasta jonka unhoittuneen luulin.
Takaa usvaverhojen, takaa maitten merien, takaa vuorten, maitten merien.
Kerro mistä laivat myotätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien.
Jälleen, kastan hien, ruskotuksen nään ja neidot vilkuttavat kaukaa.
Jälleen, kangastukset saarten mua lupauksin luokseen houkuttaa.
Silloin, laivat minut jättävat, ne vaeltava tuuli kauas kantaa,
Taakse usvaverhojen, taakse maitten merien, taakse vuorten, maitten merien.
Kerro mistä laivat myotätuulen purjeisiinsa saivat.
Mulle tuovatko ne viestin vielä jostain kaukaisen.
Kerro uivatko mun luokseni, näin lapsuudesta laivat.
Kun lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien.
Lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien.
Kerro uivatko mun luokseni näin lapsuudesta näin laivat.
Lumivalkolaivat uivat sieltä lailla pilvien.